perjantai 8. helmikuuta 2013

ylihuomenna

en usko että tämä päivä loppuu siihen
kun kello lyö kaksitoista
kaikki pienikin mitä tänään tein luetaan huomisen lehdistä
nähdään jalanjälkinä lumessa
luetaan päiväkirjoista ja katsotaan valvontakameroista
tunnetaan kädenjälkinä lämmintä puuta vasten

ja sitten joku näkee jälkeni ja seuraa niitä
tai lukee päiväkirjani ja oppii virheistäni
laittaa kätensä siihen missä minun oli ja hetken olemme yhtä

ja ylihuomenna joku lapsi näkee kaksien kenkien painamat jäljet
ja laskee niihin saappaansa kuin testatakseen

1 kommentti:

  1. Tää on aika ihana, ja sattumalta olen miettinyt itse näitä samoja viime päivinä :) etenkin kosketti tuo "laittaa kätensä siihen missä minun oli ja hetken olemme yhtä".

    VastaaPoista