yöllä huoneeseeni osuu valoja
jotka piirtävät seiniini maiseman
ohi kulkevat autot, yksittäisen sireenin äänen
katulampun jonka alta olen kulkenut harvoin
vastakkaisen talon tyhjää näkevät silmät
yksinäisen pyöräilijän ja sen lunta viistävän dynamon
tuulen joka takertui puuhun ikkunan edessä
pihavaloon muodostuneen huurteen ja jääpuikot
sänkyni on niin alhaalla että se on aina pimeässä
mutta sinne näkee kaiken mitä seiniin on maalattu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti