Anteeksi

he lauloivat viidelläkymmenellä eri äänellä
siitä, miten paljon he rakastavat
miten yksinkertaisia he toivovat
miten vähään he olisivat tyytyväisiä

minä haluan kaiken
haluan, että kaikki mitä kosketan muuttuu omakseni
haluan koskettaa kaikkea mitä näen
haluan nähdä kaiken mitä on

tahdon haluta
haluta tehdä tahtoni mukaan
tahtoa mitä haluan
toivoa määrättömiä
olla tyytymättä mihinkään, vaatia aina lisää

päästä eroon tästä anteeksi pyytämisestä

yhtäkkiä muistan sinut

yhtäkkiä muistan sinut
ja miten aurinko heijastui silmäripsistäsi
piirsi varjoja valkoisille lakanoille

yhtäkkiä muistan
kuinka kovaa saattoi sydän lyödä
vain siksi että tuntee hengityksen ja tietää
että se on ollut sinun keuhkoissasi
liikuttanut sinun lihaksiasi

yhtäkkiä olen siinä taas
katselemassa miten aamu vähitellen kaivaa sinut esiin
nostaa luomesi ja saa sinut näkemään

ja miten kaikki on hetkeksi paikallaan
värähtämättä
liikkumatta tässä
nyt kun minä yhtäkkiä muistan

tauti

kurkku kipeänä kaikki näyttää vähän kylmemmältä
huopa on karhea ja maistuu harmaalta
tekee mieli jättää kaikki tekemättä

jättää syömättä ja nukkumatta
olla pukematta päälleen, olla riisumatta
olla olematta tässä
olla menemättä mihinkään

eikä minulla ole mitään sanottavaa
haluan olla puhumatta
istuutua tai sitten nousta seisomaan tai laskea makuulle
en edes tiedä
unohtua jonnekin

olla kirjoittamatta tätä runoa

Kynnen alle

Kynnen alle on jäänyt kimalletta
eilisen unesta pala
joka jäi vielä jäljelle vaikka pesi kätensä

ja kun luuli jo jättäneensä taakseen senkin naamion
pukeneensa ylle tämän uuden arjen ja unohtaneensa että
ikinä näki mitään unta
joku kirkas välähtää auringossa

juuri ennen nukahtamista

juuri ennen nukahtamista jumalat saapuvat huoneeseeni
valkoisissa takeissaan ne katsovat lävitseni
luetteloivat lomakkeisiinsa verisuoneni ja luuni
laskevat kuinka monta kertaa olen kaatunut jaloiltani
kertovat että yhä olen elossa

yhdellä on kädessään desibelimittari
se sanoo, että minun pitää huutaa,
puhaltaa ilma ulos keuhkoista ja antaa sydämen lyödä

että en minä siihen kuole jos lyön polveni verille
tai käteni seinään
mutta jos annan äänen ja ilman ja veren olla
jonkun mittaamattoman ajan päästä ne kuitenkin tulevat ulos
eikä niitä sitten enää saa takaisin

lunta

lunta
uni johon voi kävellä
jättää askeleensa sen merkiksi että oli täällä
lumi, jonka näkee öisin
satu eilisestä ja siitä mitä voisi olla
kastunut paperi käpristyy rullaksi ja alkaa pyöriä
tuulee
uni johon voi kävellä
jättää kengät ja astua paljain jaloin
jään pinnalle on kasaantunut kinoksiksi
unta
siitä miten voisi tulla ja mennä
miten voisi sataa
miten voisi tuulla
uni johon voi kävellä
jättää jalkansa ja nousta ilmaan
kevyesti
putoilee taivaalta lumi, jonka näkee
öisin
satu eilisestä ja mitä olisi voinut

joinain iltoina sataa vettä

joinain iltoina sataa vettä
niin paljon että kaikki peittyy siihen

linnut talojen harjaksilla vaihtuvat sameasilmäisiin kaloihin
joiden evät ovat hitaamman välinpitämättömiä kuin pulujen siivet
kesän aikana pitkäksi ehtinyt ruoho huojuu vesivirrassa
autot jäävät paikalleen, juuri siihen missä vesi nousi niiden yli

laskevan auringon valo särkyy vedenpinnasta ja tippuu sirpaleina kaiken ylle
jää kimaltamaan talojen ikkunoihin ja autojen pelteihin

kaikki lukemani kirjat kastuvat ja sanat liukenevat niistä
mustaksi värjäytynyt vesi saa kuvittelemaan mustekalaparven
mutta tämä on sadevettä, makeaa,
vain järvikalat uivat tällaisessa

joinain iltoina minä hukun
ja miten kaunista se kaikki on

se miten ihmiset ovat lopulta niin pieniä

jos otetaan pois kaikki se, mihin on itsensä kätkenyt
             riisuttaan käärinliinat
revitään irti kaikki siivet
katkotaan jalat ja kädet
puhkotaan silmät ja tärykalvot
peitetään suu ja nenä, poltetaan iho
             riisutaan alastomaksi

viedään pois kaikki ne tunteet joita on pakottanut itsensä tuntemaan
    ettei se mikä niiden alla on tulisi esiin
poistetaan kaikki ne harsot, joilla on kaunisteltu liian ruma muisti

jää jäljelle se mitä on
mutta onko sitten enää muuta jäljellä kuin kuollut

Mitä se on kun
ihmiset eivät ymmärrä mitä sanon
nostanko käteni nousenko ilmaan
onko mitään olemassa jos sitä ei joku muu ymmärrä
maailma on pelkkiä ovia, satoja ovia, joita joko ei saa auki tai ei saa kiinni
astunko ulos jäänkö tähän
käsille jää aina se, mitä muut eivät huoli tai huomaa
pidänkö tämän heitänkö pois

kun keväällä lumesta kaivautuu esiin keltainen viime syksynä kuolleen lesken lehti
tarkemmin Hesarin sunnuntainumero, lokakuun kahdeskymmenesensimmäinen kasktuhattakakstoista

kevään merkki se on sekin