ei lisättävää

Ei ole juuri muuta sanottavaa
ylitsevuotavat roskalavat
valuvat maahan kohuja ja tragedioita
öisiä maisemia, käyttöohjeita

kaikki on sanottu useasti
kirjoitettu ja painettu
polttomerkitty sloganeina hartioihin ja käsivarsiin

on kaiverrettu pulpetteihin ja vessan seiniin
kaikki mitä kenenkään tarvitsee tietää
ei minulla ole tähän lisättävää

jos tämä nyt sattuisi jäämään kesken,
tämänkin lopun voi kaivaa lehtikeräyksestä,
jos tarpeeksi syventyy

en tahdo mitään

En tahdo mitään
paitsi ensilumeen painuneet jäljet
jotka johtavat ovelle

en tahdo mitään muuta
kuin verhot ikkunaan
ja kaksi likaista mukia
silmäripsiin mustaa ja kimallusta silmäkulmaan
hyväksyvän katseen

kaiken muun voisin antaa mennä
mutta sen yhden pitäisin
joka tulisi itse ja jäisi koska tahtoo

Romaani

Lopulta on heinäkuu
ja ruusut kuihtuvat kuumuudessa.

Nainen huokaa: "Älä huomaa minua,
älä kosketa."

Joesta nousee rannalle joutsen,
jonka kyljissä on kädenjäljet -
heinä taipuu sen varpaiden alla.

Nainen poimii joutsenen ja istuttaa sen
ruusujen viereen,
riviin kolmanneksi. Joutsen rääkäisee.

"Älkää koskettako sitä", nainen pyytää.
"Se on valkoinen kuin tyhjyys."

Naisen hiuksissa ja vaatteissa on salaisuuden sirpaleita,
sen salaisuuden, joka iskettiin hänen päähänsä ja särkyi.
Sitä ennen nainen oli heittänyt erään totuuden vasten seinäkaakeleita.

Joutsenen sulat kuihtuvat kuumuudessa.
"Lopulta on heinäkuu", nainen sanoo ja kastautuu joessa.
Kun hän sukeltaa, hänen hiuksensa kastuvat
ja osa sirpaleista lipuu alavirtaan.

tähti

tässä hirveyksiä satelevassa maailmassa
haluaisin istuttaa metsätähden
ja seurata kuinka se kasvaa

Simpukka

Olen simpukka
pieni ja limainen
kova kuori visusti kiinni

meri heittelee minua
merilevien sormet yrittävät tarttua mutta ote lipsuu
ankerias käy napsimassa levää, kiillottamassa
rosoista kuorta

niinä hetkinä
kun pikkukalan evä ohikulkeissaan hipaisee
kuvittelen että se on saukon tassu
joka poimii minut ja ui pintaan
halkaisee mökkilaiturin alla ja syö suihinsa
heittää kuoreni menemään jonkun muun kiusaksi

vaatimaton

vaatimaton kimallus ikkunassa
ohi vilahtavista autoista

kuinka sanat takertuvat kielelle ja sormiin
ja aika pysähtelee

vaatimaton kimallus ikkunassa
kun katulamppu osuu pisaroihin

ja sanat valuvat tippa kerrallaan pöydälle

aika on autoissa, jotka vilahtavat ohi

Lokakuu

lokakuuta on jatkunut jo kolme kuukautta
ilmassa oli eilen sumua
ikävää, jonka tuntee kun aurinkoa ei nää päiviin
ja jos haluaa löytää ystävänsä
pitää kulkea puolet kauemmas

lokakuuta on jatkunut
niin kauan että on pakko paeta muistoihin
viime talven lumiin
vieraisiin kieliin

eilen illalla
nauroimme teekuppeihimme
liian pitkille sanoille ja niiden tyhmyydelle
ilta muuttui yöksi mutta pitkät sanat eivät loppuneet

kun lähdin
yön selässä oli sumua
ja 90 päivää lokakuuta
muisto viime talven kinoksista

Maailman napa

olen maailman napa
minut ympäröi jää

tai älä sittenkään jää
mene ja kerro kaikelle kansalle
taruja pohjoisesta ja etelästä
minusta
joka pitää pelastaa

olen maailman napa
pelkkää jäätynyttä vettä,
olemassa vain sääolosuhteiden säilyessä ennallaan
silti kovin tärkeä, olenhan napa

rakas, pyydän,
minut ympäröi, jää,
kaiken uhallakin sulata