Ikkuna on yhtä kylmä kuin maisema sen takana
olen välttänyt koskemasta siihen
ettei todellisuus kasvaisi sen läpi
saisi otetta
Yhtenä erityisenä päivänä paistoi aurinko
kuin maalaten kaikki uhat mahdollisuuksiksi
kaikki rumat kauniiksi
kaikki mitättömät olennaisiksi
valoksi tuulen ja jään
mutta lasi oli kova,
ei päästänyt kättä läpi, ei painunut kosketuksesta
kylmä oli silti
mutta niin kaunista
ehkä jonain toisena päivänä astun parvekkeelle
ja painaudun lumeen joka sinne on kerääntynyt
ehkä tämä on viimeinen kevät
jona jään
ja pysyn
enkä lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti