torstai 14. helmikuuta 2013

Pienois-gradu

Evotan semantiikassa ja angstittaa
morfologiakin ragettaa
kirjastossa netitän ja sometan puhelimella
sen sijaan että hikettäisin gradua

lifettääkö vai no-lifettää - siinä pulma

joskus kerran kuussa flametan kaverille
miten tuuritin jonkun aineiston kanssa
joskus menee lesottamisen puolelle

wikipeditän ratkaisuja ongelmiini, mikä lähinnä lolllittaa
naapapalmutan omalle osaamattomuudelleni
aineiston analyysi pelittää vaan silloin,
kun ignoretan kaikki ongelmalliset tapaukset

kontekstittaakseni hieman tätä:

gradu sekä vamottaa että ihkuttaa, joten
peikotan omaa runoblogiani ja runoilun sijaan
blogitan graduangstista ja facetan linkin
että voitte sitten tylyttää
tai likettää jos liketyttää, ihan sama mulle

(LIKETÄ!)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

varis

leikkaan hiukseni poikki
ja niiden mukana valuvan ruosteisen veden
annan muodostua jalkoihini lätäköksi

tässä minä seison paljain jaloin
oman riittämättömyyteni jäljissä
miksi kuivaisin mitään?

riisukaa pois nämä vaatteet
voin seistä tässä ilmankin
tulkaa ja ottakaa kuvia:

"Vettä valuva tyttö, jonka hiukset ovat kappaleina hänen ympärillään -
varpaat ovat kylmästä punaiset, mutta
kädet yltävät koskemaan yli lentävää varista."

käteni ovat tummuneet kaikista valottomista seinistä
joiden varjossa olen virunut
mutta ei enää kauan

ei enää kauan
nyt kun olen ottanut kiinni lentävän variksen ja leikannut hiukseni
nyt kun olen nostanut jalkani ruosteisesta vedestä ja astellut pois
nyt kun olen ravistanut ranteistani metalliset lukot
avannut nyrkkini jossa on musta sulka

tiistai 12. helmikuuta 2013

valoja

yöllä huoneeseeni osuu valoja
jotka piirtävät seiniini maiseman
ohi kulkevat autot, yksittäisen sireenin äänen
katulampun jonka alta olen kulkenut harvoin
vastakkaisen talon tyhjää näkevät silmät
yksinäisen pyöräilijän ja sen lunta viistävän dynamon
tuulen joka takertui puuhun ikkunan edessä
pihavaloon muodostuneen huurteen ja jääpuikot

sänkyni on niin alhaalla että se on aina pimeässä
mutta sinne näkee kaiken mitä seiniin on maalattu

maanantai 11. helmikuuta 2013

huomaan asioita

nukuin päivällä ja yö on pitkä
huomaan asioita
että käytän liikaa rinnastuskonjunktioita
että olen ripustanut pyykkini väärin
että kurkkuni on kipeä
että minun ei ole nälkä
että ihmiset kulkevat ulottumattomiini
että vatsassani on tuntematon tyhjä aukko

huomaan että oli kysymys mikä tahansa
lopulta vaihtoehdot ovat vain elää tai menehtyä
kestää tai antaa periksi
kuolla tai herätä henkiin

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

kesken

Kaikki on vielä niin kesken

ja olen saattanut keskittyä niihin,
missä olen tehnyt väärin,
missä olen astunut sivuun,
mihin kaikkeen olen itseni kolhinut

olen saattanut keskittyä siihen
että on paha olla tai
lamppu on palanut tai
naapurit riitelevät

olen saattanut keskittyä näkemään
en mitään

olen saattanut olla yrittämättä nähdä

mutta kaikki on vielä kesken
kaikki on vielä mahdollista

lauantai 9. helmikuuta 2013

sumua ja unta

Yhtenä päivänä huomasin, että olin kadonnut, sumu oli noussut päälleni ja kietoutunut silmiini kalvoksi enkä nähnyt itseäni peilistä, kosketin käsivarttani ja tunsin muovin ja kastuneen raudan, maa jalkojeni alla oli liejua ja unta ja unohtunut jonnekin muualle; putosin. Kaikki mitä joskus olin ei ollut enää mitään, olin muuttunut savuksi ja haihtunut, ei ollut keuhkoja joilla hengittää, ilma oli liejua ja unta ja unohtunut jonnekin, lakkasin hengittämästä. En muistanut enää miltä näytin ennen tätä tai miltä näyttäisin nyt jos olisi silmät joilla nähdä, en muistanut nimeäni tai miten se kimpoaa seinistä kun sen joku lausuu ääneen, nimeni oli liejua ja unta ja unohtunut - ja kun sumu aamulla hävisi, en tiennyt kumpi oli enemmän sumua ja unta, eilinen vai tämä.

perjantai 8. helmikuuta 2013

ylihuomenna

en usko että tämä päivä loppuu siihen
kun kello lyö kaksitoista
kaikki pienikin mitä tänään tein luetaan huomisen lehdistä
nähdään jalanjälkinä lumessa
luetaan päiväkirjoista ja katsotaan valvontakameroista
tunnetaan kädenjälkinä lämmintä puuta vasten

ja sitten joku näkee jälkeni ja seuraa niitä
tai lukee päiväkirjani ja oppii virheistäni
laittaa kätensä siihen missä minun oli ja hetken olemme yhtä

ja ylihuomenna joku lapsi näkee kaksien kenkien painamat jäljet
ja laskee niihin saappaansa kuin testatakseen