Evotan semantiikassa ja angstittaa
morfologiakin ragettaa
kirjastossa netitän ja sometan puhelimella
sen sijaan että hikettäisin gradua
lifettääkö vai no-lifettää - siinä pulma
joskus kerran kuussa flametan kaverille
miten tuuritin jonkun aineiston kanssa
joskus menee lesottamisen puolelle
wikipeditän ratkaisuja ongelmiini, mikä lähinnä lolllittaa
naapapalmutan omalle osaamattomuudelleni
aineiston analyysi pelittää vaan silloin,
kun ignoretan kaikki ongelmalliset tapaukset
kontekstittaakseni hieman tätä:
gradu sekä vamottaa että ihkuttaa, joten
peikotan omaa runoblogiani ja runoilun sijaan
blogitan graduangstista ja facetan linkin
että voitte sitten tylyttää
tai likettää jos liketyttää, ihan sama mulle
(LIKETÄ!)
Haaste: aion kirjottaa runon päivässä ja julkaista sen täällä (ainakin) seuraavan kuukauden ajan, oli tulos miten huono tahansa. Miksi? Koska haluan päästä yli itsekritiikistä. Ja koska sain tän idean n. kolme minuuttia sitten ja se tuntui hyvältä. Blogi on saanut nimensä ensimmäisestä runosta. Kommentointi on rohkaistavaa toimintaa.
torstai 14. helmikuuta 2013
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
varis
leikkaan hiukseni poikki
ja niiden mukana valuvan ruosteisen veden
annan muodostua jalkoihini lätäköksi
tässä minä seison paljain jaloin
oman riittämättömyyteni jäljissä
miksi kuivaisin mitään?
riisukaa pois nämä vaatteet
voin seistä tässä ilmankin
tulkaa ja ottakaa kuvia:
"Vettä valuva tyttö, jonka hiukset ovat kappaleina hänen ympärillään -
varpaat ovat kylmästä punaiset, mutta
kädet yltävät koskemaan yli lentävää varista."
käteni ovat tummuneet kaikista valottomista seinistä
joiden varjossa olen virunut
mutta ei enää kauan
ei enää kauan
nyt kun olen ottanut kiinni lentävän variksen ja leikannut hiukseni
nyt kun olen nostanut jalkani ruosteisesta vedestä ja astellut pois
nyt kun olen ravistanut ranteistani metalliset lukot
avannut nyrkkini jossa on musta sulka
ja niiden mukana valuvan ruosteisen veden
annan muodostua jalkoihini lätäköksi
tässä minä seison paljain jaloin
oman riittämättömyyteni jäljissä
miksi kuivaisin mitään?
riisukaa pois nämä vaatteet
voin seistä tässä ilmankin
tulkaa ja ottakaa kuvia:
"Vettä valuva tyttö, jonka hiukset ovat kappaleina hänen ympärillään -
varpaat ovat kylmästä punaiset, mutta
kädet yltävät koskemaan yli lentävää varista."
käteni ovat tummuneet kaikista valottomista seinistä
joiden varjossa olen virunut
mutta ei enää kauan
ei enää kauan
nyt kun olen ottanut kiinni lentävän variksen ja leikannut hiukseni
nyt kun olen nostanut jalkani ruosteisesta vedestä ja astellut pois
nyt kun olen ravistanut ranteistani metalliset lukot
avannut nyrkkini jossa on musta sulka
tiistai 12. helmikuuta 2013
valoja
yöllä huoneeseeni osuu valoja
jotka piirtävät seiniini maiseman
ohi kulkevat autot, yksittäisen sireenin äänen
katulampun jonka alta olen kulkenut harvoin
vastakkaisen talon tyhjää näkevät silmät
yksinäisen pyöräilijän ja sen lunta viistävän dynamon
tuulen joka takertui puuhun ikkunan edessä
pihavaloon muodostuneen huurteen ja jääpuikot
sänkyni on niin alhaalla että se on aina pimeässä
mutta sinne näkee kaiken mitä seiniin on maalattu
jotka piirtävät seiniini maiseman
ohi kulkevat autot, yksittäisen sireenin äänen
katulampun jonka alta olen kulkenut harvoin
vastakkaisen talon tyhjää näkevät silmät
yksinäisen pyöräilijän ja sen lunta viistävän dynamon
tuulen joka takertui puuhun ikkunan edessä
pihavaloon muodostuneen huurteen ja jääpuikot
sänkyni on niin alhaalla että se on aina pimeässä
mutta sinne näkee kaiken mitä seiniin on maalattu
maanantai 11. helmikuuta 2013
huomaan asioita
nukuin päivällä ja yö on pitkä
huomaan asioita
että käytän liikaa rinnastuskonjunktioita
että olen ripustanut pyykkini väärin
että kurkkuni on kipeä
että minun ei ole nälkä
että ihmiset kulkevat ulottumattomiini
että vatsassani on tuntematon tyhjä aukko
huomaan että oli kysymys mikä tahansa
lopulta vaihtoehdot ovat vain elää tai menehtyä
kestää tai antaa periksi
kuolla tai herätä henkiin
huomaan asioita
että käytän liikaa rinnastuskonjunktioita
että olen ripustanut pyykkini väärin
että kurkkuni on kipeä
että minun ei ole nälkä
että ihmiset kulkevat ulottumattomiini
että vatsassani on tuntematon tyhjä aukko
huomaan että oli kysymys mikä tahansa
lopulta vaihtoehdot ovat vain elää tai menehtyä
kestää tai antaa periksi
kuolla tai herätä henkiin
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
kesken
Kaikki on vielä niin kesken
ja olen saattanut keskittyä niihin,
missä olen tehnyt väärin,
missä olen astunut sivuun,
mihin kaikkeen olen itseni kolhinut
olen saattanut keskittyä siihen
että on paha olla tai
lamppu on palanut tai
naapurit riitelevät
olen saattanut keskittyä näkemään
en mitään
olen saattanut olla yrittämättä nähdä
mutta kaikki on vielä kesken
kaikki on vielä mahdollista
ja olen saattanut keskittyä niihin,
missä olen tehnyt väärin,
missä olen astunut sivuun,
mihin kaikkeen olen itseni kolhinut
olen saattanut keskittyä siihen
että on paha olla tai
lamppu on palanut tai
naapurit riitelevät
olen saattanut keskittyä näkemään
en mitään
olen saattanut olla yrittämättä nähdä
mutta kaikki on vielä kesken
kaikki on vielä mahdollista
lauantai 9. helmikuuta 2013
sumua ja unta
Yhtenä päivänä huomasin, että olin kadonnut, sumu oli noussut päälleni ja kietoutunut silmiini kalvoksi enkä nähnyt itseäni peilistä, kosketin käsivarttani ja tunsin muovin ja kastuneen raudan, maa jalkojeni alla oli liejua ja unta ja unohtunut jonnekin muualle; putosin. Kaikki mitä joskus olin ei ollut enää mitään, olin muuttunut savuksi ja haihtunut, ei ollut keuhkoja joilla hengittää, ilma oli liejua ja unta ja unohtunut jonnekin, lakkasin hengittämästä. En muistanut enää miltä näytin ennen tätä tai miltä näyttäisin nyt jos olisi silmät joilla nähdä, en muistanut nimeäni tai miten se kimpoaa seinistä kun sen joku lausuu ääneen, nimeni oli liejua ja unta ja unohtunut - ja kun sumu aamulla hävisi, en tiennyt kumpi oli enemmän sumua ja unta, eilinen vai tämä.
perjantai 8. helmikuuta 2013
ylihuomenna
en usko että tämä päivä loppuu siihen
kun kello lyö kaksitoista
kaikki pienikin mitä tänään tein luetaan huomisen lehdistä
nähdään jalanjälkinä lumessa
luetaan päiväkirjoista ja katsotaan valvontakameroista
tunnetaan kädenjälkinä lämmintä puuta vasten
ja sitten joku näkee jälkeni ja seuraa niitä
tai lukee päiväkirjani ja oppii virheistäni
laittaa kätensä siihen missä minun oli ja hetken olemme yhtä
ja ylihuomenna joku lapsi näkee kaksien kenkien painamat jäljet
ja laskee niihin saappaansa kuin testatakseen
kun kello lyö kaksitoista
kaikki pienikin mitä tänään tein luetaan huomisen lehdistä
nähdään jalanjälkinä lumessa
luetaan päiväkirjoista ja katsotaan valvontakameroista
tunnetaan kädenjälkinä lämmintä puuta vasten
ja sitten joku näkee jälkeni ja seuraa niitä
tai lukee päiväkirjani ja oppii virheistäni
laittaa kätensä siihen missä minun oli ja hetken olemme yhtä
ja ylihuomenna joku lapsi näkee kaksien kenkien painamat jäljet
ja laskee niihin saappaansa kuin testatakseen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)