Romaani

Lopulta on heinäkuu
ja ruusut kuihtuvat kuumuudessa.

Nainen huokaa: "Älä huomaa minua,
älä kosketa."

Joesta nousee rannalle joutsen,
jonka kyljissä on kädenjäljet -
heinä taipuu sen varpaiden alla.

Nainen poimii joutsenen ja istuttaa sen
ruusujen viereen,
riviin kolmanneksi. Joutsen rääkäisee.

"Älkää koskettako sitä", nainen pyytää.
"Se on valkoinen kuin tyhjyys."

Naisen hiuksissa ja vaatteissa on salaisuuden sirpaleita,
sen salaisuuden, joka iskettiin hänen päähänsä ja särkyi.
Sitä ennen nainen oli heittänyt erään totuuden vasten seinäkaakeleita.

Joutsenen sulat kuihtuvat kuumuudessa.
"Lopulta on heinäkuu", nainen sanoo ja kastautuu joessa.
Kun hän sukeltaa, hänen hiuksensa kastuvat
ja osa sirpaleista lipuu alavirtaan.