ei lisättävää

Ei ole juuri muuta sanottavaa
ylitsevuotavat roskalavat
valuvat maahan kohuja ja tragedioita
öisiä maisemia, käyttöohjeita

kaikki on sanottu useasti
kirjoitettu ja painettu
polttomerkitty sloganeina hartioihin ja käsivarsiin

on kaiverrettu pulpetteihin ja vessan seiniin
kaikki mitä kenenkään tarvitsee tietää
ei minulla ole tähän lisättävää

jos tämä nyt sattuisi jäämään kesken,
tämänkin lopun voi kaivaa lehtikeräyksestä,
jos tarpeeksi syventyy

en tahdo mitään

En tahdo mitään
paitsi ensilumeen painuneet jäljet
jotka johtavat ovelle

en tahdo mitään muuta
kuin verhot ikkunaan
ja kaksi likaista mukia
silmäripsiin mustaa ja kimallusta silmäkulmaan
hyväksyvän katseen

kaiken muun voisin antaa mennä
mutta sen yhden pitäisin
joka tulisi itse ja jäisi koska tahtoo

Romaani

Lopulta on heinäkuu
ja ruusut kuihtuvat kuumuudessa.

Nainen huokaa: "Älä huomaa minua,
älä kosketa."

Joesta nousee rannalle joutsen,
jonka kyljissä on kädenjäljet -
heinä taipuu sen varpaiden alla.

Nainen poimii joutsenen ja istuttaa sen
ruusujen viereen,
riviin kolmanneksi. Joutsen rääkäisee.

"Älkää koskettako sitä", nainen pyytää.
"Se on valkoinen kuin tyhjyys."

Naisen hiuksissa ja vaatteissa on salaisuuden sirpaleita,
sen salaisuuden, joka iskettiin hänen päähänsä ja särkyi.
Sitä ennen nainen oli heittänyt erään totuuden vasten seinäkaakeleita.

Joutsenen sulat kuihtuvat kuumuudessa.
"Lopulta on heinäkuu", nainen sanoo ja kastautuu joessa.
Kun hän sukeltaa, hänen hiuksensa kastuvat
ja osa sirpaleista lipuu alavirtaan.

tähti

tässä hirveyksiä satelevassa maailmassa
haluaisin istuttaa metsätähden
ja seurata kuinka se kasvaa

Simpukka

Olen simpukka
pieni ja limainen
kova kuori visusti kiinni

meri heittelee minua
merilevien sormet yrittävät tarttua mutta ote lipsuu
ankerias käy napsimassa levää, kiillottamassa
rosoista kuorta

niinä hetkinä
kun pikkukalan evä ohikulkeissaan hipaisee
kuvittelen että se on saukon tassu
joka poimii minut ja ui pintaan
halkaisee mökkilaiturin alla ja syö suihinsa
heittää kuoreni menemään jonkun muun kiusaksi

vaatimaton

vaatimaton kimallus ikkunassa
ohi vilahtavista autoista

kuinka sanat takertuvat kielelle ja sormiin
ja aika pysähtelee

vaatimaton kimallus ikkunassa
kun katulamppu osuu pisaroihin

ja sanat valuvat tippa kerrallaan pöydälle

aika on autoissa, jotka vilahtavat ohi

Lokakuu

lokakuuta on jatkunut jo kolme kuukautta
ilmassa oli eilen sumua
ikävää, jonka tuntee kun aurinkoa ei nää päiviin
ja jos haluaa löytää ystävänsä
pitää kulkea puolet kauemmas

lokakuuta on jatkunut
niin kauan että on pakko paeta muistoihin
viime talven lumiin
vieraisiin kieliin

eilen illalla
nauroimme teekuppeihimme
liian pitkille sanoille ja niiden tyhmyydelle
ilta muuttui yöksi mutta pitkät sanat eivät loppuneet

kun lähdin
yön selässä oli sumua
ja 90 päivää lokakuuta
muisto viime talven kinoksista

Maailman napa

olen maailman napa
minut ympäröi jää

tai älä sittenkään jää
mene ja kerro kaikelle kansalle
taruja pohjoisesta ja etelästä
minusta
joka pitää pelastaa

olen maailman napa
pelkkää jäätynyttä vettä,
olemassa vain sääolosuhteiden säilyessä ennallaan
silti kovin tärkeä, olenhan napa

rakas, pyydän,
minut ympäröi, jää,
kaiken uhallakin sulata

Ikkuna on yhtä kylmä

Ikkuna on yhtä kylmä kuin maisema sen takana
olen välttänyt koskemasta siihen
ettei todellisuus kasvaisi sen läpi
saisi otetta

Yhtenä erityisenä päivänä paistoi aurinko
kuin maalaten kaikki uhat mahdollisuuksiksi
kaikki rumat kauniiksi
kaikki mitättömät olennaisiksi
valoksi tuulen ja jään

mutta lasi oli kova,
ei päästänyt kättä läpi, ei painunut kosketuksesta
kylmä oli silti

mutta niin kaunista
ehkä jonain toisena päivänä astun parvekkeelle
ja painaudun lumeen joka sinne on kerääntynyt

ehkä tämä on viimeinen kevät
jona jään
ja pysyn
enkä lähde

Syyllinen

Sormenjälki seinässä
sängyn yläpuolella, vasemmalla
haalistunut kuin unelma siitä mitä piti olla
tai joka hetken oli, vaikken enää muista

Se ei ole minun
en tiedä mistä se on tullut
en tiedä nimeäsi, syyllinen
Tunnenko sinut? Onko sillä väliä?

Nimetön ilta, tummuva taivas
joka vilahtaa verhojen raosta
kun hän vetää ne kiinni
en tunne käsiäsi, syyllinen
niitä jotka tahrasivat, vaikkakin hellyyttään

Sormet, minun ja hänen
painan omani seinää vasten
kuin hän olisi siinä
en tunne sinua, syyllinen
vain maalatun lastulevyn

Syyllinen mihin? Onko sillä väliä?

En tuntenut hyvin

Silmäsi kiinni,
grillattuja vai -
asiassa suurtakaan eroa.

Gabriel tarkoittaa:
lapsemme,
sen meno
mun kavereitten olkia vasten
ja sä ostat jotain
piilossa.

Kuvani alkoivat puolestaan kasvaa,
kumpikin on
tien toisella puolella
yhdeksästä kolmeen;
se on tapahtunut meidän välillämme -
vastaus jokaiseen minun epäilyyni.

Keitin kahvia tai teetä,
sauniot, ratamot, ja talo.

Aleksi Merikoski.

Näyttää siltä, että
teidän täytyy nyt yrittää.
Muu aika kirjoiteltaisiin kauniita kirjeitä.

("Runo" on luotu pläräämällä sivuja ja osoittamalla sormella satunnaisia sanoja Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia-teoksesta. En valinnut kuitenkaan pelkkiä yksittäisiä sanoja, vaan soittamani sanan lisäksi olen valinnut kyseistä sanaa ympäröivää tekstiä sopivalta tuntuvan määrän. Yksi rivi runossa on siis yksi arvottu kohta, ja ne on arvottu juuri tässä järjestyksessä - en ole järjestänyt rivejä tai sanoja uudelleen. Ainoa muokkaus, mitä olen tässä tehnyt, on välimerkkien ja isojen alkukirjainten lisäys tai muuttelu.)

Ihminen

ohitseni käveli äsken ihminen
sen silmissä oli väri
ja sillä oli hiukset

sillä oli sydän, vaikken sitä nähnyt
ja verisuonet ja iho
joka oli vaatteiden alla

se puhui puhelimessa
ja astui askeleen, ja toisen
sillä oli ääni ja keuhkot
joihin se veti ilmaa
ja jalat, jotka oli työnnetty kenkiin

sillä oli pituus ja paino
ja määränpää, vaikken tiennyt sitä

sillä oli joku ihminen, jonka se tuntee
sellaisella tavalla että voi puhua puhelimessa

ja ajattelin että
jos koskettaisin hänen olkapäätään, hän ehkä huomaisi minut
ja että jos hän nyt nostaa katseensa
näkeekö hänkin ihmisen

Kumotaan kaikki

Noustaan kaikki barrikaadeille
ei sillä väliä että miksi
kunhan on jotain minkä puolesta taistelee

aina on pöytiä jotka voi vielä kumota

 vankeus, sisaruus ja harvainvalta
 menin, kuulin ja hävisin


aina on äitejä jotka leipovat pullaa

älä koskaan palaa kotiin,
älä varsinkaan kilpeäsi kantaen tai sen päällä
älä päästä pahasta

aina on ihmisiä, jotka voi käännyttää
__ovelta
__uskoon
__jumpassa
__perussuomalaiseksi
ruksi omasi, kaikki kelpaa


kannattaako ajatella,
kannattaako ylipäätään olla olemassa
jos ei ole mitään minkä takia olisi

Kaupunki on palanut

Kaupunki on palanut
peittynyt omaan tuhkaansa kuin
kuollut puu
mutta älä sure, se on
kuolema josta saa alkunsa uusi

Mustuneille hartioilleni itää ja kasvaa sinivuokkoja
kevään merkiksi
että on tulossa jotain uutta

Joku puhaltaa pilliin varoitusmerkin:
uimamaisteri on palanut altaille
enää ei saa uida miten sattuu
on mentävä päästä päähän taas
hetken olikin jo kaaos

Sinivuokkoja saa poimia
jossei juurineen kisko
riisu vain minut niistä
ensi vuonna ne nousevat uudelleen
sen merkiksi että on jotain uutta

Kaupunki on palanut
anna sen mennä
mitä sillä tekee

köynnös

Katso kuinka minun jalkani irtoavat tiestä
katso miten maailma tarttuu minuun
kuin seinää hitaasti valtaava viini

alan peittyä vihreään
alan kohota

maailma tunkeutuu minuun huomaamatta
saa minusta otteen, nostaa
juurtuu minuun, köynnös
symbioosi
saan siltä jotain, se saa minut

köynnökset ottavat raajani valtaansa
liikuttavat, vasten tahtoani
laittavat sormeni tarttumaan puihin ja tienviittoihin
liikuttavat jalkojani, vasten tahtoani
laittavat ne ottamaan askeleen, irtoamaan tiestä

en edes tiennyt että tätä haluan
ennen kuin se jo tapahtui

Mähkiäinen

Mähkiäinen on sellainen
joka mähkii kaikki päivät
ja mähkiminen taas tarkoittaa
että mitkään kelpaa eivät

Ei kelpaa pyörä eikä kelpaa pallo
ei kelpaa luusto eikä kelpaa kallo
Ei kelpaa Kaisa eikä edes Ville
Ei yhtään mikään kelpaa mähkiville

Ruokapöydässä mähkiäinen
ei suostu syömään mitään
ei kelpaa keitot eikä kelpaa sillit
eikä perunat ensiksikään

Mähkiminen on suotavaa
aina joskus, silloin tällöin
mutta jos liikaa mähkii, niin
saattaa olla porukan ällöin

Pienois-gradu

Evotan semantiikassa ja angstittaa
morfologiakin ragettaa
kirjastossa netitän ja sometan puhelimella
sen sijaan että hikettäisin gradua

lifettääkö vai no-lifettää - siinä pulma

joskus kerran kuussa flametan kaverille
miten tuuritin jonkun aineiston kanssa
joskus menee lesottamisen puolelle

wikipeditän ratkaisuja ongelmiini, mikä lähinnä lolllittaa
naapapalmutan omalle osaamattomuudelleni
aineiston analyysi pelittää vaan silloin,
kun ignoretan kaikki ongelmalliset tapaukset

kontekstittaakseni hieman tätä:

gradu sekä vamottaa että ihkuttaa, joten
peikotan omaa runoblogiani ja runoilun sijaan
blogitan graduangstista ja facetan linkin
että voitte sitten tylyttää
tai likettää jos liketyttää, ihan sama mulle

(LIKETÄ!)

varis

leikkaan hiukseni poikki
ja niiden mukana valuvan ruosteisen veden
annan muodostua jalkoihini lätäköksi

tässä minä seison paljain jaloin
oman riittämättömyyteni jäljissä
miksi kuivaisin mitään?

riisukaa pois nämä vaatteet
voin seistä tässä ilmankin
tulkaa ja ottakaa kuvia:

"Vettä valuva tyttö, jonka hiukset ovat kappaleina hänen ympärillään -
varpaat ovat kylmästä punaiset, mutta
kädet yltävät koskemaan yli lentävää varista."

käteni ovat tummuneet kaikista valottomista seinistä
joiden varjossa olen virunut
mutta ei enää kauan

ei enää kauan
nyt kun olen ottanut kiinni lentävän variksen ja leikannut hiukseni
nyt kun olen nostanut jalkani ruosteisesta vedestä ja astellut pois
nyt kun olen ravistanut ranteistani metalliset lukot
avannut nyrkkini jossa on musta sulka

valoja

yöllä huoneeseeni osuu valoja
jotka piirtävät seiniini maiseman
ohi kulkevat autot, yksittäisen sireenin äänen
katulampun jonka alta olen kulkenut harvoin
vastakkaisen talon tyhjää näkevät silmät
yksinäisen pyöräilijän ja sen lunta viistävän dynamon
tuulen joka takertui puuhun ikkunan edessä
pihavaloon muodostuneen huurteen ja jääpuikot

sänkyni on niin alhaalla että se on aina pimeässä
mutta sinne näkee kaiken mitä seiniin on maalattu

huomaan asioita

nukuin päivällä ja yö on pitkä
huomaan asioita
että käytän liikaa rinnastuskonjunktioita
että olen ripustanut pyykkini väärin
että kurkkuni on kipeä
että minun ei ole nälkä
että ihmiset kulkevat ulottumattomiini
että vatsassani on tuntematon tyhjä aukko

huomaan että oli kysymys mikä tahansa
lopulta vaihtoehdot ovat vain elää tai menehtyä
kestää tai antaa periksi
kuolla tai herätä henkiin