yhtäkkiä muistan sinut
ja miten aurinko heijastui silmäripsistäsi
piirsi varjoja valkoisille lakanoille
yhtäkkiä muistan
kuinka kovaa saattoi sydän lyödä
vain siksi että tuntee hengityksen ja tietää
että se on ollut sinun keuhkoissasi
liikuttanut sinun lihaksiasi
yhtäkkiä olen siinä taas
katselemassa miten aamu vähitellen kaivaa sinut esiin
nostaa luomesi ja saa sinut näkemään
ja miten kaikki on hetkeksi paikallaan
värähtämättä
liikkumatta tässä
nyt kun minä yhtäkkiä muistan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti