keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Mitä se on kun
ihmiset eivät ymmärrä mitä sanon
nostanko käteni nousenko ilmaan
onko mitään olemassa jos sitä ei joku muu ymmärrä
maailma on pelkkiä ovia, satoja ovia, joita joko ei saa auki tai ei saa kiinni
astunko ulos jäänkö tähän
käsille jää aina se, mitä muut eivät huoli tai huomaa
pidänkö tämän heitänkö pois

kun keväällä lumesta kaivautuu esiin keltainen viime syksynä kuolleen lesken lehti
tarkemmin Hesarin sunnuntainumero, lokakuun kahdeskymmenesensimmäinen kasktuhattakakstoista

kevään merkki se on sekin

3 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu että runon ensimmäiseen osaan (8 ekaa riviä) on ahdettu useita ajatuksia turhan pieneen tilaan. Lesken lehti taas on ajatuksena hieno, mutta yhteys aiempaan sanottuun jää minulle hämäräksi. Tämäkin runo lienee silti olemassa, vaikken sitä ehkä ymmärrä.

    VastaaPoista
  2. Jes, Reetta! Alan seurata tätä. :)

    Sain paljon ajatuksia ensimmäisestä kappaleesta – osaat kielentää hyvin monia havaintoja, joita itsekin olen tehnyt maailmasta.

    VastaaPoista
  3. Minä pidän alkusäkeistöstä. Olen samaa mieltä siitä, että alussa on pienessä tilassa paljon ajatuksia jopa hengästyttävään tahtiin, mutta toisaalta se tukee sanomaa. Muoto ja sisältö kulkevat käsi kädessä. Ei huono siis. Runon alku on muutenkin vahvempi kuin loppu, vaikka viimeiset sanat kyllä hypähdyttävät lakonisuudessaan.

    Jee blogille ja runoille! :)

    VastaaPoista