Haaste: aion kirjottaa runon päivässä ja julkaista sen täällä (ainakin) seuraavan kuukauden ajan, oli tulos miten huono tahansa. Miksi? Koska haluan päästä yli itsekritiikistä. Ja koska sain tän idean n. kolme minuuttia sitten ja se tuntui hyvältä. Blogi on saanut nimensä ensimmäisestä runosta. Kommentointi on rohkaistavaa toimintaa.
torstai 24. tammikuuta 2013
se miten ihmiset ovat lopulta niin pieniä
jos otetaan pois kaikki se, mihin on itsensä kätkenyt
riisuttaan käärinliinat
revitään irti kaikki siivet
katkotaan jalat ja kädet
puhkotaan silmät ja tärykalvot
peitetään suu ja nenä, poltetaan iho
riisutaan alastomaksi
viedään pois kaikki ne tunteet joita on pakottanut itsensä tuntemaan
ettei se mikä niiden alla on tulisi esiin
poistetaan kaikki ne harsot, joilla on kaunisteltu liian ruma muisti
jää jäljelle se mitä on
mutta onko sitten enää muuta jäljellä kuin kuollut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä en osaa analysoida runoja yhtään ja ainoot runot mitä luen on sun =) niin että tiedoks vaan, aion lukea tätä...
VastaaPoistaT:riikka
Tämähän on hyvä. Ensilukemalta kyyninen ihmiskuvaus, mutta herättää ajatuksen: hyviä ihmisiä kaikesta huolimatta on olemassa! Siispä itseys, persoona, ihmisyyden ydin löytyykin ehkä muualta kuin sieltä keskeltä, piilosta.
VastaaPoista