joinain iltoina sataa vettä
niin paljon että kaikki peittyy siihen
linnut talojen harjaksilla vaihtuvat sameasilmäisiin kaloihin
joiden evät ovat hitaamman välinpitämättömiä kuin pulujen siivet
kesän aikana pitkäksi ehtinyt ruoho huojuu vesivirrassa
autot jäävät paikalleen, juuri siihen missä vesi nousi niiden yli
laskevan auringon valo särkyy vedenpinnasta ja tippuu sirpaleina kaiken ylle
jää kimaltamaan talojen ikkunoihin ja autojen pelteihin
kaikki lukemani kirjat kastuvat ja sanat liukenevat niistä
mustaksi värjäytynyt vesi saa kuvittelemaan mustekalaparven
mutta tämä on sadevettä, makeaa,
vain järvikalat uivat tällaisessa
joinain iltoina minä hukun
ja miten kaunista se kaikki on
Erityisesti koskettaa "kaikki lukemani kirjat kastuvat (- -)"!
VastaaPoistaMun täytyy sanoa, että mä pidän erityisesti tästä runosta todella paljon. :) t.Tiia
VastaaPoista