ei ole mitään ehjää

minussa ei ole mitään ehjää

mursin häntäluuni teininä pulkkamäessä
lantiollani on arpi naulasta johon sen raapaisin
talvisin huuleni ovat rohtuneet

silmäni ovat nähneet kerjäläisen ja nälkää näkevän tiikerin
käteni ovat pidelleet veristä kangasta
jalkani ovat astuneet ohi kun olisi pitänyt jäädä ja huomata

sylini on jäänyt tyhjäksi iltoina joina pakahtuu yksinäisyyteen
polveni ovat taipuneet päivinä joina en ole jaksanut syödä
huulissani on haavoja omien hampaideni jäljiltä

sydämeni lyö liian kovaa kun pelkään
niskani on jäykistynyt kun on sanottu etten riitä

hiukseni halkeilevat helposti ja muuttuvat hauraiksi
ihoni kuivuu ja varisee paloina uuden tieltä

kaikki on jotenkin rikki

Harmaa

Väsyttää, silmät painuvat kiinni, vaaleita pilviä takertuu seiniin ja kattoon kun kaikki muuttuu vähän harmaammaksi. Minun on vaikea hengittää mutta ilma on kevyt, hitaasti aika valuu eteenpäin. En ajattele mitään mutta joku outo mieli saavuttaa minut kulkee sisääni, fasaanit kävelevät salaa minuun ja nostavat siipensä kuin koskeakseen "älä mieti liikaa, olet vieläkin ehjä", ja kaikki kutittaa tunne on kevyt mutta hengitys raskas, silmät painavat, olen nukkunut liian vähän; ehkä joku pienikin kosketus riittää tähän hetkeen kun pilvet kasvavat ja seinät peittyvät harmaaseen ja väsyttää.

ankerias

Minun sisälläni kasvaa ankerias
se on rakentanut minuun pesänsä
ja vaikka se ei ole vaarallinen
ei aio tappaa
sen silmät ovat rumat ja tuijottavat rävähtämättä

pahinta on, ettei sitä huomaa
se on piiloutunut hyvin
kunnes sen on nälkä ja se nostaa päänsä

olen kerran käynyt sukeltamassa koralleilla
nähnyt ankeriaan pään kirjavien kalojen joukossa
nyt se on takertunut minuun
katsoo minua

ja minä haluan siitä eroon, mutta
se uhkaa vievänsä palan minua mennessään

kuu peittyy metsään

kuu peittyy metsään
varpuset nousevat varpailleen
ja yrittävät nähdä
yhtäkään askelta ei ole kävelty; hanki on paljas

paljas kuu
varpailleen nousevat varpuset yrittävät askelta
hanki on kävelty
ei ole yhtäkään metsää nähdä

varpuset peittyvät
yhtäkään ei ole nähty
kuu ja hanki nousevat varpailleen, yrittävät kävellä
askel on paljas ja metsä

paljas metsä
varpuset yrittävät kuuhun
yhtäkään askelta ei ole kävelty

helpompaa olla menemättä

On helpompaa olla menemättä mihinkään
jos ei edes katso ulos
jos peittää itsensä höyheniin ja teemukeihin
jos unohtaa, että tuossa edes on ovi

Ja on helpompaa olla menemättä
koska jos menee, on aina mahdollista, ettei löydä takaisin
tai että menettää sydämensä
tai vahingossa myy sen

Mitä tahansa voi tapahtua, jos menee.

On helpompaa olla menemättä
turvallisesti olla tuntematta mitään
olla omistamatta mitään
leijua tässä olemattomassa vedessä
yhtä lailla olla menettämättä

jälki merestä

paitaani jäi jälki merestä
aalloista jotka nousivat mustalle hiekalle
maanjäristyksestä, jota emme tunteneet
sateesta, joka tuli yllättäen

sade, joka sai meidät pysähtymään
autotalliin kyhättyyn markettiin,
kasteli kaiken mitä oli mukana

kaikki oli niin uutta
mitättömät joet, joiden
yli oli rakennettu kilometrin mittaisia siltoja
mitättömät joet, jotka rankkasade sai kasvamaan valtaviksi
joet, joita viertävillä valleilta näki joka suuntaan

ostin riisihatun ja suklaata,
jota ei pystynyt syömään
(riisihatunkin heitin myöhemmin pois)

sateen aikana tielle nousi kämmenen kokoisia etanoita
oli melkein kylmä märissä vaatteissa
piti laskeutua vallilta

sade, joka loppui yllättäen,
oli muuttanut maisemaa

takaisin päästessä piti vaihtaa vaatteet
paitaan jäi jälki

entä jos ei

entä jos vain istuu tuulen puisteltavana
ja katsoo kaikkea ulkoa päin

jos ei kosketa mitään eikä anna minkään koskettaa
jos näkee linnut mutta ei kuule niiden ääntä
jos maistaa veden

entä jos vihaa kaikkea tai on välinpitämätön
entä jos ei halua saavuttaa mitään

jos ei tee mitään koko päivänä
jos ei nosta kättään näppäimistöltä
jos on vain sanoja jotka eivät tarkoita mitään

entä jos ei ole mitään suuntaa